Suomen Antikvariaattiyhdistys Ry

Kirjansidonnan pääasiallinen tarkoitus on lisätä kirjan kestävyyttä ja käytettävyyttä. Kovissa kansissa oleva kirja kestää käyttöä paljon paremmin kuin sitomaton, pehmeäkantinen teos.

Hyvä kirjansidos on aina käsityötä, ja parhaimmillaan kirjan sisältö ja sidos muodostavat kokonaisuuden, jossa taiteilijoiden - kirjailijan ja sitojan - näkemykset keskustelevat keskenään.

Valitettavasti nykyinen kustannustoiminta ei juuri ole jättänyt tilaa sidostaiteelle, eikä liimalla kokoonpantuja kirjoja ole myöhemminkään mahdollista sitoa.

Vastuu sidostaiteesta onkin jäänyt yksityisten kirjansitojien harteille, mutta onneksi käsityön arvostus on viime vuosina lisääntynyt, ja maassamme on kasvava kirjansitojien ammattikunta. Tämän on pitkälti mahdollistanut Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen tarjoama koulutus - aikaisemmin oppi piti hakea ulkomailta.

Näyttelyyn on koottu esimerkkejä eri aikakausien ja -tyylien sidoksista sekä joitakin suomalaisten nykykirjansitojien töitä.

Vanhimmat sidokset olivat puukantisia, nahalla tai pergamentilla päällystettyjä, usein hyvinkin runsaasti ajalleen ominaisin ornamentein ja aihein koristeltuja. Upeimmissa luostarisidoksissa ei säästelty kullan ja jalokivien määrässä, ja osa koristeltiin vielä miniatyyrimaalauksin. Suomessa vanhimmat kirjat sidottiin periaatteessa samalla tavoin, mutta usein miten koristelu jätettiin kokonaan tekemättä. Nämä ns. raamattusidokset ovat karun juhlavia, joiden vaatimaton ulkoasu sopi luterilaiseen mentaliteettiin hyvin. Sidonnasta vastasivat usein kiertelevät käsityöläiset, mm kaikkien aikojen kuuluisin suomalaisin bibliofiili Matti Pohto rahoitti harrastuksensa sitomalla asiakkaidensa kirjoja.
Esimerkkejä vitriinissä x.

Maallisemman kirjallisuuden kohdalla sitojille annettiin vapaammat kädet, ja aikansa kauno- ja tietokirjallisuutta sidottiin erivärisiin kullalla koristeltuihin kokonahkasidoksiin. Paljon käytetty termi ‘ranskalainen’ sidos tarkoittaakin juuri käsin nahkaan sidottua kirjaa, jonka selässä sidosnauhat näkyvät nahan läpi kohoumina, ‘bindeinä’. Myöhemmin bindit lisättiin puhtaasti koristeellisista syistä, mutta termi puoli- tai kokoranskalainen sidos jäi elämään.
Esimerkkejä vitriinissä x.

Oman sidostyyppinsä muodostavat kustantajien pääosin 1800-luvulla harrastama koristeellinen kloottisidos, jossa koristelu tehtiin ns. sokeapainatuksena suoraan kanteen. Näille sidoksille on tyypillistä kohollaan oleva ornamentti- tai kuvakoristelu sekä runsas kultauksen käyttö. Välillä barokkimainen koristelu vaikuttaa jopa liioitellulta ja lähestyy kitschiä.
Esimerkkejä vitriinissä x.

Arvoltaan vähäisemmäksi miellettyä kirjallisuutta on usein sidottu ‘kirjastotyyppisiin’ sidoksiin, jolloin pääasiallisena kriteerinä on ollut kestävyys ja sidoksen edullisuus. Aluksi selkämateriaalina oli perinteinen nahka, jonka kuitenkin edullinen ja helpommin työstettävä klootti syrjäytti. Kannen ylivetopaperit olivat usein kauniisti käsin marmoroituja, joiden värien valinnassa sitoja saattoi toteuttaa taiteellisia pyrkimyksiään.
Esimerkkejä vitriinissä x.

Perinteisen länsimaisen sidostyylin lisäksi on viime vuosikymmeninä yleistynyt itämainen tyyli, jossa arkkeja ei sidota koviin kansiin lainkaan, vaan sidoslangat jätetään näkyviin. Lopputuloksena on kevyt ja esteettinen kokonaisuus, joka sopii hyvin varsinkin runo- ja taidekirjoihin. Nämä sidokset vaativat tietenkin huomattavasti hellempää käsittelyä ja säilytystä. Usein näkeekin kirjansitojan tehneen kirjalle erillisen kotelon, jossa teoksen voi turvallisesti asettaa kirjahyllyyn.
Esimerkkejä vitriinissä x.

Modernissa sidostaiteessa materiaalien kirjo on kasvanut, perinteisen nahan lisäksi näkee puu-, muovi- ja jopa lasikantisia kirjoja. Osa kirjansitojista tekee myös sidoksia, joissa perinteistä ‘sisältöä’ ei välttämättä ole lainkaan, vaan sitoja vastaa itse koko teoksesta. Nämä sidokset ovat itsessään taideteoksia, joissa lukemisen tai tekstin funktio saattaa olla läsnä vain etäisesti. Kirjasta on tullut esine, jossa alkuperäisestä ideasta saattaa olla jäljellä vain muoto tai käytetty materiaali. Osa taidesidoksista sijoittuukin helposti myös taiteilijakirjojen luokkaan - rajanveto taiteen ja käsityön välillä on vaikeaa, eikä välttämättä itsetarkoituksellisen tärkeääkään.
Esimerkkejä vitriinissä x.

Näyttely: Suomen antikvariaattiyhdistys / messu- ja näyttelytyöryhmä
Teksti: Timo Surojegin